Lempemme puu.

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Ja jos ei kuki lempemme korkea puu
yli talven ja jos siitä kuivettuu
yks oksakin vaan,
niin katkaistaan
koko puu heti paikalla poikki.
Näet yksikin lehti jos kellastuu,
pian toistakin vartoo jo surman suu
ja ennemmin
tahi myöhemmin
kitukasvi on lempemme lehmus.
Ja tuo ei se koskaan olla saa,
ei saa, vaan tuoksuva tuoreuttaan
ja vehreyttään
yli syksyn sään
tuo olkoon tai heti kuolkoon.
Ja vaikka sen sortumus synnyttäis
ikituskan, mi rintamme pohjaan jäis,
niin: sortukohon!
Suru suurempi on
kuin kerjäävä riemu, mi huokaa!


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.