Lempeä vailla

Lempeä vailla. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Niin monta, monta on puutetta

ja monta köyhää lasta.

– Ken armasta vailla ja lemmetön,

hän köyhistä köyhin vasta.

Hän on kuin tuhlari huimapää.

joka kukkaset tuulehen heittää.

Kukan poimijat lehtyet runtelee.

Sumu kolkkoja puistoja peittää.

Moni tienoo köyhä ja autio on

sen luonto on alaston, karu.

Mut ihmisrinta jos köyhä on

tai lemmetön – synkkä se taru.

Niin monta, monta on puutetta

moni leipää, vaatetta vailla.

Sydän köyhä, lemmetön autio,

sekin julmaa on näillä mailla.

Hilja Liinamaa.

Lähde: Työläisnainen: Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja. Toukok. 9 p. 1907. N:o 19.