Lemminkäisen iltalaulu

Lemminkäisen iltalaulu.

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Rientävät päivät ja viikot ne vierii,
tekojen tanterelle unhon sumu kierii;
päivä on kirkas ja yöhyt on musta,
anna ilta lepoa ja anna unhoitusta.
Näin minä riemujen rannikot aavat,
kuulin kuinka kahisivat huolen lehdon haavat;
onnea mä nautin ja kyyneltä kylvin,
anna aika anteeksi jos murtavana mylvin.
Kukkanen aamulla autuasna aukee,
elää päivän onnessa ja ehtoosen raukee;
minä olin surun kukka, päivä meni hukkaan,
tuli ilta viileä ja väsyi aika kukkaan.
Onnessani monen onnen armotonna polin,
perhona mä teitä kuljin perhomieli olin;
rannikoille raukenin ja unhoitusta halaan,
suo’os äiti rauhan syli kotihin kun palaan.
Rientävät päivät ja viikot ne vierii,
tekojen tanterelle unhon sumu kierii;
päivä on kirkas ja yöhyt on musta,
anna ilta lepoa ja anna unhoitusta.


Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.