Lemmetön liitto

Lemmetön liitto.

Kirjoittanut Lauri Soini


On päivän pitkän pääksytysten
Mies korven kanssa taistellut,
On sinne maahan vieretysten
Lehväiset kuuset rauvennut.
Kun illan hämy kuusikossa
Vihreiset lehvät tummentaa,
Mies kotiin kirves kainalossa
Jo uupuneena astahtaa.
Siell’ kodin pienen kynnyksellä
Jo vaimo vastaan kiiruhtaa,
Vaan eipä lemmen silmäyksellä
Hän miestään tahdo armastaa;
Mut uhkuu rinta katkeruutta
Ja tulta säihkyy silmistään,
Soi ääni vihan vimmakkuutta
Kun tyhjentää hän sydäntään.
”Sun kuka käski taaton luota
Minua tulla narraamaan
Ja tänne hökkeliisi tuoda
Puutteessa aina huokaamaan!?”
Kun kaikk’ on ”huolet” huovennettu,
Noin päättyy saarnat katkerat,
Vaan silmäin hehku sammutettu
Ei oo, eik’ katseet raivoisat.
Mies allapäin on, minkäänmoista
Ei ääntä päästä huuliltaan,
On rinta täysi kaihelmoista,
Hän hiljaa huokaa huolissaan.
Aamulla työhön kaihoissansa
Hän astuu eestä perehen,
Taas siellä huolet rinnastansa
Pois kukkuu korven käkönen.

1894.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.