Lemmen terhenissä

Lemmen terhenissä. Kirjoittanut Lauri Soini

Mä elon melskehessä haparoin,

Kuin haparoipi yössä matkamies –

Ja valon tuikkehesta unelmoin

Niin heikosta, kuin luopi hiilloslies.

Niin unelmoin – ja kolkon tyhjyyden

Mä silloin tunsin rinta-alhossain

Ja sinne tänne silmä kaihoten

Mun katsoi, jotain tunsin kaipaavain.

Vaan silloin siinti tähti silmähäin

Katveesta öisten usvain hämärten, –

Se kirkastuen kiilui tännepäin,

Kuin päivyt väistyessä yöhyen.

Mut salomaalla päivyt suvinen

Kun alkaa korven takaa pilkoittaa,

Se armas vyhtyy peittoon usvien

Ja hämärästi maahan ullottaa.

Niin munkin lemmenaamu terheniin

Niin hentoisihin velloo tienohon,

Kuin kuolevaisen taivasunelmiin

Luo epäusko verhon untelon.

Sa uuvut ihanaisin impyein

Mun syämessäni utu-untuviin, –

Se liekö vasta alku päivyein,

Vai tyyntyneekin tyyten unelmiin!

Vaan haihtuupihan usvat huomenen,

Kun päivä ylemmäksi yllättää

Ja lämmin hohde niityn nurmehen

Lempeemmin kuni ennen hellittää.

Ja siihen luottaen ma uskallan

Silmältää kohden onnenpäivyttäin.

Sun, impi, katsees toivon hehkuvan

Pois usvat unteloiset syämestäin!

18 12/4 95.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.