Lemmen terhenissä

Lemmen terhenissä.

Kirjoittanut Lauri Soini


Mä elon melskehessä haparoin,
Kuin haparoipi yössä matkamies –
Ja valon tuikkehesta unelmoin
Niin heikosta, kuin luopi hiilloslies.
Niin unelmoin – ja kolkon tyhjyyden
Mä silloin tunsin rinta-alhossain
Ja sinne tänne silmä kaihoten
Mun katsoi, jotain tunsin kaipaavain.
Vaan silloin siinti tähti silmähäin
Katveesta öisten usvain hämärten, –
Se kirkastuen kiilui tännepäin,
Kuin päivyt väistyessä yöhyen.
Mut salomaalla päivyt suvinen
Kun alkaa korven takaa pilkoittaa,
Se armas vyhtyy peittoon usvien
Ja hämärästi maahan ullottaa.
Niin munkin lemmenaamu terheniin
Niin hentoisihin velloo tienohon,
Kuin kuolevaisen taivasunelmiin
Luo epäusko verhon untelon.
Sa uuvut ihanaisin impyein
Mun syämessäni utu-untuviin, –
Se liekö vasta alku päivyein,
Vai tyyntyneekin tyyten unelmiin!
Vaan haihtuupihan usvat huomenen,
Kun päivä ylemmäksi yllättää
Ja lämmin hohde niityn nurmehen
Lempeemmin kuni ennen hellittää.
Ja siihen luottaen ma uskallan
Silmältää kohden onnenpäivyttäin.
Sun, impi, katsees toivon hehkuvan
Pois usvat unteloiset syämestäin!

18 12/4 95.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.