Lemmen arvo.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Ois eloni lemmettä tukala,
Sen tiedän todeksi;
Minun päiväni työllä, tuskalla
Ne silloin kuluisi.
Jos lempi ei rintaani täyttäisi,
Niin oisin onneton;
Ei suloa sydän löytäisi,
Vaan oisi rauhaton.
Mut lempi se kallis ja kaunoinen
Saa syömmen sykkimään;
Pois kallioisen mielen murheisen
Se viepi vikkelään.
Ja kaikki kun maailma katoaa,
Niin lempi vielä jää.
Kuu lemmen lapsi olla saa,
Hän riemun käsittää.
Siis lempi, sä lennä mun luokseni
Ja täytä rintani!
Mä saavutan silloin onneni
Ja löydän kultani.

[Simeon] –[Hi]rv[one]n.


Lähde: Tapio 3.1.1874.