Leivoselle

Leivoselle Kirjoittanut Pietari Ticklén

Missä viivyt, leivoseni?

Etpä joudu ensinkään

Tänä vuonna, kultaseni,

Mieltä mielistyttämään;

Aina ennen ennättelit

Talven huolet huojentaan,

Etelästä lennättelit

Myrskyn muistot poistamaan.

Kuulin kieles visertävän

Ilman alla aikanaan:

Näinpä päivän ennättävän

Kukkasia kutsumaan.

Kukat kutsui hettehistä

Kaunihisti loistamaan,

Veti vedet lähtehistä

Juoksussansa joutumaan.

Laski pienet lattialta

Kartanolla juoksemaan,

Venehetkin valkamalta

Vetten kalvot kaivamaan.

Laski karjan kartanoista

Kujan päähän kulkemaan,

Lammaslaumat karsinoista

Tanhualla tanssimaan.

Kyll’ on taasen tavallansa

Aurinkomme alallaan;

Mutt’ on kolkko kulussansa,

Kylmä vielä valossaan.

Missä viivyt, leivoseni?

Sinua se vuottanee!

Tultuasi, kultaseni,

Huolet talven huojennee!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.