Leivonen (Hirvonen)

Leivonen.

Kirjoittanut Isak Hirvonen


Leivonen taas taivaan alla
Lempiästi visertää!
Ja äänellänsä ihanalla,
Korkeihinta ylistää.
Kohta kevään tultuansa
On hän valmis tulemaan
Tänne Suomeen, ilossansa,
Laaksoihimme laulamaan.
Koskan kuulen taivahasta
Lauluäänen kajaavan:
Niin se sydämmeeni nostaa
Ilon, riemun, runsahan.
Laulun-ääni kuuluu aina
Kauniin suven ajalla:
Kuin tuo armas lintu laulaa,
Tuolla sini-taivaalla.
Hän on se, kun laaksojamme
Laulullansa kaunistaa.
Hän on se, kun Suomellemme,
Ensin suven toivottaa.
Mutta syksyn tullessansa
Täytyy hänen lähteä
Kallihista Suomestansa
Suruisella mielellä.
Sitte loppuu laulun-ääni
Ihanista laaksoista.
Silloin syntyy surun mieli; –
Pois on suvi ihana.

[I]–s[a] –k H[irvone]––n.


Lähde: Sanomia Turusta 10.5.1859.