Legenda

Legenda Kirjoittanut Eino Leino

Kun Herra ynnä Pyhä Pietari

ne merta, maata muinoin matkasi,

niin kerrotaan, he kesä-illan tullen

myös saivat Suomenmaalle siunatullen.

He alle istahtivat koivupuun,

mi kasvoi kaltahalla salmensuun,

ja tavan mukaan pikku toraan jälleen

he joutuivat. Sen Pietar’ alkoi tälleen:

»Oi Herra, mille maalle jouduttiin!

Mik’ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!

Maa karu, kallioinen, pellot pienet,

ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!»

Mut Herra hiljakseen vain hymyili:

»Voi olla, maa on karu, kylmäki,

ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,

mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.»

Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.

Ja katso! Kumma hohde peitti veen,

suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,

ja vainiolta roudan valta raukes.

Pois Herra kulki kanssa Pietarin.

Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin

sa istut koivun alla, on kuin täällä

viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.

Yökehrääjä, 1897.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.