Laurin Tuomiset
| Laurin Tuomiset Kirjoittanut Abraham Poppius |
- Kerran kysy Kyyprialta,
- Hengeltä hemmeyden,
- E r o s kin, Emältänsä:
- ”Saisinko mä kerran käydä
- ”Pohjan kansat katsomassa;
- ”Millä lailla miehet siellä,
- ”Sekä emännät elävät?”
- Äiti ääntäpi hänelle:
- ”Pakkanen paahtapi,
- ”Poikani! pohjan mailla;
- ”Siellä jääksi jähmettyisit.
- ”'Jahka kevät kerkiäpi,
- ”Joudat mennä joutsenille
- ”Johto-mies’nä, juonen kanssa.”
- Alko päivä Afrikassa
- Vaivata varilla –
- Lähesty Lämpelässä
- Matka-linnun majan muutto.
- Tuli joukko joutsenia,
- Joitten kanssa kaitsijaksi
- Laitto lapsen äiti kaunis.
- Evästetty Emoltansa
- Hemmuilla, heluilla,
- Vyötetty suosin-vyöllä
- Tuli poika pohjan maille.
- Tahto siellä talvellakin,
- Vilullakin viekastella,
- Mutkaelen muotoansa.
- Suksin Suomessa samosi
- Jäniksen jälillä
- Poluilla koikka-polven.
- Joutsi heitti jonkkelia
- Pirun pikkuisen olalla,
- Viini visko vinkkeliä
- Pienen kaulalla kanaljan.
- Oli Lauri laitellunna
- Lankoja laduille,
- Risuihin rihmaisia.
- Oli pannut pajatsimet
- Vaskisihin valjaisihin
- Oli raidat raudotellut,
- Kultaellut kuusamikot.
- Kyttä kyyrymöisissänsä
- Puikkiipi puistossa:
- Kuristi kuret-lanka,
- Siirsi surma silmukkansa
- Pienen herjän hengen päälle;
- Että luuli lumiseksi
- Jänikseksi jähmettyvän.
- Kurkku kurjalla kähisi:
- ”Kyypria kylmästä
- ”Autata armotointa!
- ”Neittä kolme neuvo tänne
- ”Poloiselle pohjan maalle!
- ”Eharis kaunoinen pelasta
- ”Karjalaisen kattilasta!”
- Kuuli Kaarle kuvotuksen
- Korvesta kotiinsa.
- Kiljasta kimmautti:
- ”Laukka juokse langoillesi!
- ”Jop’ on totta toisen kerran
- ”Käynyt näätä käntällensä
- ”Tahik’ suurempi sukuinen.”
- Lauri koipesi kotoa
- Ailahti ajatus:
- ”Jänistä jänttevämmän
- ”Pedon ketän peukalolla,
- ”Nyrkin-päällä nyljeskelen.”
- ”Sitten mielin miekkonenkin
- Saada saksat kotihini,
- Kosioiksi kolvilleni”.
- Väärin polvin ponnistaapi
- Suksilla suoremmin
- Pyynnille pyssynensä.
- Tullen kammahdu, kuin katso:
- ”Ihme! kumma! kuka tässä?
- ”Poika kaunis, kahden vuoden
- ”Tapioltani tapettu!”
- Kaapajaapi kainaloonsa
- Laukasi lankaansa,
- Sieppasi silmukasta
- Helma-lapsen hermottoman.
- Suukosteli surmattua
- Polvillansa porkan päällä,
- Sadatellen sallimusta:
- ”Niinpä luonto loit minua,
- ”Ikuiseks itkuksi
- ”Syy-pääksi syyttömästi!
- ”Mikä tulleepi minulle
- ”Muu kuin kauhia kadotus?
- ”Voi jos vielä virkonesit!
- ”Kuin mä koittelen kotona.”
- Pisti pirun kontohinsa;
- Päinehen, päivinehen
- Sopikin solkenahan.
- Siellä herjäkäs herähty
- Äitelästä ärmyksistä.
- Nuolen, tuskat tuottavaisen
- Laurin laukasi lävitsen.
- Lauri tulla tuuhottaapi;
- Laskeepi laukusta.
- Pedonsa permannolle.
- Sepä ensin emännältä,
- Että itse isännältä,
- Syvät sytytti sydämet,
- Kiehto keuhkot kiimohinsa.
- Sitten naiset naimattomat
- Taivutti talossa
- Rakkauden rahkehita
- Ottamahan olka-päille.
- Povet poltteli pojilta.
- Väänsi mielet miehilläkin
- Nurin narin narrin töihin.
- Senp’ on Lauri langoillansa
- Sairauden saattanut.
- Polonen poika parka!
- Itse istut ikkunassa,
- Ylen öitä yksinäsi.
- Kasvot kuuta katselevat,
- Ajatus on A u n e n luonna.