Lauluun pyyntö (1880)

Lauluun pyyntö.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen


Mä pyydän, huomenna olkaa
Niin hyvät, mun veikkosein,
Ja lauluun kanssani tulkaa
Taas vienoisin sävelein!
– ”Vai taasen lauluhun soisit
Sä heräävän impyes!
Tuon vähemmälläkin voisit
Jo uskoa omakses!”
– ”Ei mont’ ole iltaa vielä,
Kun hänelle laulettiin,
Ja muistathan miten siellä
Tul’ ilmestyi kyntteliin:
”Se olihan toivon tähti,
Min sullen sytytti hän,
Oh! nytkö se sammua ehti?
Voi houkko, mun ystävän’!”
Oi, heretkää! mua kuulkaa:
Pois leikki nyt, veikkosein!
Ja lauluun kanssani tulkaa
Taas vienoisin sävelein!
Niist’ ei mun armaani herää,
Ei siit’ ole huolta, ei!
Niin nukkuvi hän täll’ erää –
– ”Mitä! – hänet Tuoniko vei?”
Ei toivon tähtönen paista
Nyt enää ikkunastaan,
Mut tuolta taivahan laesta
Se täst’ edes vilkkuvi vaan!
En enää ikkunans alle
Mä vie teitä laulamaan,
Vaan tuonne hautausmaalle –
lepoon hän lasketaan.

Juhani H. [P. J. Hannikainen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.