Lauluun pyyntö

Kirjoittanut P. J. Hannikainen


»Mä pyydän, huomenna olkaa
Niin hyvät, mun veikkosein,
Ja lauluun kanssani tulkaa
Taas vienoisin sävelein!» –
»Vai taasen lauluhun soisit
Sä heräävän impyes;
Tuon vähemmälläkin voisit
Jo uskoa omakses!
Ei mont’ ole iltaa vielä,
Kun hänelle laulettiin,
Ja muistathan, miten siellä
Tul’ ilmestyi kyntteliin:
Se olihan toivontähti,
Min sullen sytytti hän,
Jo nytkö se sammua ehti?
Voi houkko, mun ystävän’!»
»Oi, heretkää, mua kuulkaa,
Pois leikki nyt, veikkosein,
Ja lauluun kanssani tulkaa
Taas vienoisin sävelein.
Niist’ ei mun armaani herää,
Ei siit’ ole huolta, ei!
Niin nukkuvi hän täll’ erää» –
»Mitä, hänet Tuoniko vei?»
»Ei toivon tähtönen paista
Nyt enää ikkunastaan,
Mut tuolta taivahan laesta
Se täst’ edes vilkkuvi vaan!
En enää ikkunans’ alle
Mä vie teitä laulamaan,
Vaan tuonne hautausmaalle
Siell’ lepoon hän lasketaan.»


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.