Lauluun pyyntö

Lauluun pyyntö Kirjoittanut P. J. Hannikainen

»Mä pyydän, huomenna olkaa

Niin hyvät, mun veikkosein,

Ja lauluun kanssani tulkaa

Taas vienoisin sävelein!» –

»Vai taasen lauluhun soisit

Sä heräävän impyes;

Tuon vähemmälläkin voisit

Jo uskoa omakses!

Ei mont’ ole iltaa vielä,

Kun hänelle laulettiin,

Ja muistathan, miten siellä

Tul’ ilmestyi kyntteliin:

Se olihan toivontähti,

Min sullen sytytti hän,

Jo nytkö se sammua ehti?

Voi houkko, mun ystävän’!»

»Oi, heretkää, mua kuulkaa,

Pois leikki nyt, veikkosein,

Ja lauluun kanssani tulkaa

Taas vienoisin sävelein.

Niist’ ei mun armaani herää,

Ei siit’ ole huolta, ei!

Niin nukkuvi hän täll’ erää» –

»Mitä, hänet Tuoniko vei?»

»Ei toivon tähtönen paista

Nyt enää ikkunastaan,

Mut tuolta taivahan laesta

Se täst’ edes vilkkuvi vaan!

En enää ikkunans’ alle

Mä vie teitä laulamaan,

Vaan tuonne hautausmaalle

Siell’ lepoon hän lasketaan.»

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.