Laulun synty

Laulun synty. Kirjoittanut Pietari Hannikainen

Kun luoja linnut loi

Ja laulu-lahjan soi,

Niin juttu heillen nousi:

Ken laulun alottaisi.

Jokainen töistähän

Kehoitti laulamaan,

Ei ykskään tiennyt nuotit,

Vaan toiseheensa luotit.

He noin nyt juttelit

Ja päivän viettelit;

Vaan turhaan kaikki kansa

Odottel’ lauluansa.

Varispa, Valvoen

Nyt yön ja tutkien,

Jo suuren vaivan kanssa

Sai äänen kulkustansa.

Isosti riemuten

Nyt nuotin keksineen,

Jo päivän valjetessa

Hän lauloi lentäessä.

Sen kuullen korppi huus:

Piä kiini hurja suus,

Se ansahteepi naurun,

Vaan multa kuulet laulun!

Harakka korpillen

Nyt nauro kuollakseen,

Visertäellen: miksi

Rupeette laulajiksi!

Nyt lauloit leivonon

Ja peippo kilvaten,

Ja kaikellaiset linnut

Merissä, maissa kiljuit.

Vaan kiuru ilmahan

Se lensi laulamaan

Ja huusi: hurjat maassa

Te ootte laulamassa!

Ja niin kuin laulaneet

Oli muut ja nauraneet,

Niin kyntörastas yöllä

Alotti hyräellä.

Se vasta laulullen

Nyt kuulu kaikillen;

Sen luo jokainen lensi.

Se mies ken pääsi ensin.

Nyt huusi yks ja toinen:

Mistähän suu suloinen

On saanut moiset nuotit?

Sano, mistä sie ne tuotit!

Vaan kyntörastas näin

Nyt lauloi: ystäväin,

Nä lauluäänet heikot

Mä teiltä kuulin veikot.

Ruman ja kaunihin

Mä kätkin muistihin,

Ja niistä kauneuuden

Mä löysin aivan uuden.

P[ietari]. H[annikainen].

Lähde: Saima 22.8.1844.