Laulun ja soiton synty
| Laulun ja soiton synty. (Alku aihe tähän eräästä tarinoilta.) Kirjoittanut Antti Tervo |
- Mist’ on saatu laulu, soitto,
- Mistä säveltaide on?
- Taivahaisen lemmen koitto,
- Luojan lahja verraton.
- Kaikkivallan eteen astui
- Helleyden enkeli,
- Kasvot kyynelistä kastui,
- Rukoillen hän puheli:
- ”Ihmisille uusi kieli
- Anna isä armias,
- Heill’ on kyllä sanakieli,
- Vaan se ei riitä, laupias.
- Ihmis rinta tunteet kantaa,
- Riemuitsee ja vaikeroi,
- Mut niit’ ei voi se muille antaa
- Jos vaan sanat suustaan soi”.
- Hälle vastas Kaikkivalta:
- ”Heille annoin kyynelet,
- Jotka juosten luonten alta
- Ilmi tuovat tuntehet”.
- ”Ihmislasten kyynelvirta,
- Rusot, poskein värehet,
- Silmät, huulet, kasvoin pinta
- Tulkitsevat sydämet”.
- ”Kyynelill’ ei vielä tuoda
- Ilmi syömmen tunteita,
- Uusi kieli täytyy luoda
- Varten tunnon puheita”.
- ”Viel’ ei taida”, enkel sanoi,
- ”Tunnon kieltä ihminen”,
- Uutta kieltä yhä anoi
- Luojalt’ enkel helleyden.
- Silloin soitto, laulu raikui,
- Tunnot hellät ilmiin toi,
- Luojan loistosali kaikui
- Nyt, kun enkel-kuorit soi.
- Soiton, laulun enkeliä
- Kutsui Luoja luoksehen;
- Hän, ku johti säveliä,
- Astui Herran etehen.
- Tälle virkkoi Kaikkivoiva:
- ”Sä, käy nyt alas maailmaan,
- Ihmisille kieles soiva
- Opeta, saa soittamaan!”
- Enkel lensi nopein siivin
- Maahan tänne alhaiseen,
- Laulu, soitto siitä päivin,
- Kaikuu ylös taivaaseen.