Laulun huomen, yli Suomen

Laulun huomen, yli Suomen Kirjoittanut Abraham Poppius

Mitä mä kylältä kuulen,

Kuka kaukoo kaupungeista?

Turhatko hyminät tuulen,

Vainko totta, toen eistä,

Ett’ on uusi Laulun huomen

Tulemassa yli Suomen.

Sata vuott’ on saanut olla

Laulantokin laimin lyöty.

Kantele on raaniolla

Läsiältä läpi syöty,

Torakaisilla tupana,

Heittiönä ja hupana.

Viisaimmat virren teon

Sanoit jonkin joutavaksi,

Joka mielen, töistä keon,

Viepi tyhjän noutavaksi.

Siitä muka köyhät ajat,

Nälkä vuodet, kurjat majat.

Eiköhän enämmin lienyt

Siihen viinakin, viassa?

Jok’ on monen mielen vienyt,

Ett’ ei siinä nyt siassa

Ole neuvoihin neroa,

Eikä töistänsä veroa?

Tahi eikö tapa ynnä

Säätyä kuin ylimäistä,

Jok’ ei meillä maata kynnä

Seuraavat alaiset väistä?

Isännätkin, ilman työtä

Tahtoisit talossa syödä!

Paljon sull’ ois työtä, huolta,

Jos oot herraksi halussa!

Tahi tahdot vaimo-puolta

Nähdä kalliissa kalussa!

Rommit tuoda, tuli-juomat,

Kahvet ja kanaljan luomat!

Eipäs niitä ollut muinon

Vahvemmassakan varassa.

Vanha faari partasuinen

Kävi säätynsä sarassa;

Eikä poikakaan pelannut,

Juonut, herroiksi elännyt,

Miss’ oli pitoja pietty,

Häitä lapsille laettu,

Niihen laulaja, se tietty

Ensimäiseksi haettu,

Heti-kohta virren miitti,

Jota kaikki kansa kiitti.

Koska hän korotti äänen,

Korvansa kohotit kaikki:

”Kuulematta jos ma jäänen!”

Pelkäisi nyt Martti, Maikki,

Eskot, Liisat, liki sata

Lähestyvät laulajata.

Hänpä miesten mielet taisi

Saada taatuille tavoille.

Sais se vielä nytkin, saisi

Suodun Suomelle, Savoille:

Autuaaksi ajan uuden,

Kautta uuden uutteruuden!

–o– [Abraham Poppius]

Lähde: Maamiehen Ystävä 13.12.1845.