Laulun huomen.
(Maamiehen Ystävä 1845.)
Kirjoittanut Abraham Poppius


Enpä oisi sitä luullut
Kohtaavani kuuna-pänä,
Jonka olen nähnyt, kuullut
Tapahtuvan vuonna tänä,
Että uusi laulun huomen
Koittanut on yli Suomen.
Sata vuott’ on saanut olla
Laulanto jo laimin lyöty;
Kantelekin rauniolla
Läsijöilt’ on läpi syöty,
Heittiönä ja hupana,
Torakaisilla tupana.
Viisahammat virren teon
Sadattivat joutavaksi,
Joka mielen töistä kedon
Viepi tyhjän noutavaksi.
Siitä muka köyhät ajat,
Nälkävuodet, tyhjät majat.
Ei niin ollut ennen muinen
Suomen kansassa jalossa;
Vaikka vaari partasuinen
Soitti soittoa talossa;
Olipa neuvoissa neroa,
Sekä töistäkin veroa.
Miss’ oli pitoja pietty,
Häitä lapsille laaittu,
Sinne laulaja se tietty
Ensimmäiseksi haettu;
Hän se kohta virren miitti,
Jota kaikki kansa kiitti.
Hän se miesten mielet taisi
Saada taatuille tavoille. –
Sais se vielä nytkin, saisi
Suodun Suomelle, Savoille
Autuaamman ajan uuden
Kautta uuden uutteruuden.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.