Laululintu
Laululintu. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- «Tän linnun laulust’ useasti
- sä hellyit kyyneleihin asti:
- Se ota, muista Eetua –
- vaan ei lie lahja mielees? Ah!
- Vai etkö lahjan antajasta
- nyt enää tahdo huolia?
- Voi pikku Fanny, vastaa
- ja katso minua».
- Hän katsoi, otti linnun, juoksi
- sen kanssa kukkiensa luoksi
- puutarhaan. Hänen hoidossaan
- komeili kukat riemuissaan.
- Vaan hänestä ne suruisilta
- ja itkeneiltä näytti nyt,
- niin melkein kuolevilta
- kuin kukat niitetyt.
- «Ah! Laulajanne on nyt vanki.
- Vaan taas sen teille toimitanki
- sulosti sangen laulamaan. –
- Pois lennä, ollos vapaa vaan! –
- Kas, vaahteraan se riemuin liitää,
- sen latvahan taas laulamaan.
- Ylemmä mielin kiitää –
- jos siivet saisin vaan.
- Vain nähdä taivaan saanko, rukka,
- kuin maahan kiintyneenä kukka?
- Milloinkaan enkö liitää vois
- kirkkaasen avaruuteen pois?
- Tuo perho, mi noin lentää täällä,
- tuoll’ äsken katsoi kuoresta.
- Mä rusopilven päällä
- Saan kerran istua».
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.