Laululinnulleni
Laululinnulleni Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Vuodetko siipesi kirjot ne silpoi tyngiksi aivan,
- lentäjä kerkeä, sieluni riemu ja telmijä kerta?
- Peijaispaikaksi teimmekö kalliosärkän
- keskellä aavan?
- Lieneekö atrias koskaan kukkurapäisintä ollut,
- murheenvauhkona vein sua autionummea, riuttaa,
- kuitenkin teiskuit lintusen toimissa kotvan
- päivinä kevään.
- Luutivat kohta syysyön hyrskyt murjuni mereen,
- kulkuriemosi ruumiin kurimot ahnaat nielee.
- Pelastu, lintuni! Matkaa, sulho jo löydä,
- aaluvat saakaa!
Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.