Laulukiven metsässä
Laulukiven metsässä. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Autio on Laulukiven metsä,
- Impi heloääni poissa on,
- Mäen männyt kaihoisasti kuiskii:
- Kaukana on unhoittumaton.
- Tenhoisasti nyt ei laulu kaiu,
- Loitolla on »tytär kuninkaan«,
- Muilla mailla muiden iloks laulaa
- Kaipaustaan sekä toiveitaan.
- Souti tuolla järven tyyntä pintaa,
- Katsoi kuinka aaltoon kuvastuu
- Rannat rakkaat, sinilaki kuulas,
- Kesäillan haaveileva kuu.
- Kevät saapi, saapuu laululinnut,
- Mutta sin’ et saavu kuitenkaan.
- Autiona Laulukiven metsä
- Kaipaa kadonnutta leivoaan.
- Koivikonkin lehdot sua kaipaa,
- Asujain sen ehkä eniten,
- Soisi taasen kasvot kauniit nähdä,
- Nähdä syvän silmän välkkehen.
- Kuulla, kahden kesken istuttaissa,
- Aatoksia hienon henkesi,
- Niiss’ ol’ kevään tuoksua ja tulta
- Ja ne lämmitti ja viehätti.
- Kauas siirryit, kotirannat heitit,
- Suokoon elo sulle auvoaan!
- Mont’ oon nähnyt, harvoja mä muistan
- Sua unhoita en milloinkaan.
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.