Laulukisoissa

Laulukisoissa. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Riehui halla, tuhot tuotti,

oraat kylmi, mielet mursi,

riipi rinnat, toivot tursi.

Pirstaeli Suomen kansan,

paloitteli Väinön väen.

Kahli hyvän, sorti suuren,

valot peitti, yöhyn tuotti,

väkivaltaan vainoon luotti.

Lahjoitteli kruunut orjan,

oikeuden kuoloon syöksi.

Särki kodit, tahri taiteen,

tunki templiin, taltat taitti,

edistyksen esteen laitti.

Epäilystä, tuskaa kylvi,

veljesvihaa kylvö kantoi.

Kahli soiton, sulki laulun,

kantelosta katkoi kielet,

katkeriksi kaasi mielet.

Ulvoi Suomen sortumusta,

häviötä pohjan kansan.

Huono kukki, pahe loisti,

laki murtui, vääryys eli,

omat edut kukkieli.

Katajaisuus pohjan horjui

tummahteli toivon loimu.

Synkän sorron kansa kesti,

kesti tuhot, kesti turmat,

uhkat voitti, mursi surmat.

Luotti päivän sarastukseen,

valkeuden aamuhetkeen.

Nousi aamu, valo riensi,

kevät syttyi, kukat kantoi,

aamu armauttaan antoi.

Kansan katajaisuus kesti,

toivon kukat helmaan nousi

alta kahleen, mielen roudan,

vapauteen nouse soitto,

niinkuin kevätpäivän koitto.

Kaikumahan yli maiden,

kunnahien Karjalaisten.

Mykkä mieli helly, sula,

uusi sydänlaulus laula,

katko katkeruuden paula.

Että liittyis veli veljeen,

sulaisi jo sisko siskoon.

Sortui halla, Suomen halla,

kansa juhlii voittoansa,

nostaa ilo kukkiansa.

Kirkkahana Suomen taivo

hymyy voiton kunniaksi.

Paista päivä, tuoksu kukka,

vieri virta, kuki rinta,

pyri kohti korkehinta.

Nyt on päivä, laulun päivä,

soiton sunnuntainen hetki.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.