Lauluja

Lauluja. Kirjoittanut Pontus Artti

Mä seison ulkopuolla puistoaidan;

Sen porttiin nojaan pään ja aatos, mieli

Kolkuttain hiljaa sisään pyrkii sinne,

Miss’, impi, kuljet, kukkiasi vaalit.

Sun ruusujesi tuoksut tulvii sieltä.

Ne lentää yli aidan, piiriin yhtyy,

Ja keijuina ne ympärilläin tanssii,

Ne kietoo, ilkkuu, houkuttaa ja hurmaa.

Ja silloin puistoaidan ulkopuolla

Mä polvistun ja huulet porttiin painan:

Sä avaa, tyttö, luokses tulla suo!

Mun ijäks vangitsivat tuoksut nuo!

---

On mulla linna; missä, sit’en kerro,

Sen ympärillä huojuu uljaat hongat,

Ja maa on jäkälistä hopeainen,

Ja tunturi on lähin naapurinsa.

Sun, armas, tähti-iltana mä joskus

Vien sinne. Sisään astumme me kahden.

Sä veitikka, sä kysyt hymysuulla,

Kuin rakastaa niin vanhaa linnaa saattaa?

Siis tiedä. Kaikkein sisimmässä siellä

Mun enkelini vaalii onneani.

Ei löydä ketään, jolle sen vois jättää,

Siks vartioitsee uskollisna itse.

Sä saavut. – Kohta kun sun nähdä saa,

Niin sulle onneni hän ojentaa.

---

Poluilla harmajilla harhaellen

Mun aatokseni ajat pitkät kulki

Yön ahdistukset, päivän helteet kestäin

Ja kooten mustain tuntehitten taakkaa.

Se oli raskas, kun sun luokses sitten

Mä saavuin kahtamielin arkaellen;

Mä pelkäsin sun riemus surmaavani,

Ja kumminkin sua kaipasin ja etsin.

Sun äänes kirkkaan väreilyn kun kuulin,

Niin sydäntäni pisti raskas syytös:

Miks yölle pettää tahdot päivän lapsen!

Kun minuun katsoit kumman tutkivasti

Kuin nähnyt oisit sielun pohjiin asti,

Niin hiivin pois ja itkin katkerasti.

Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.