Lauluja.

Kirjoittanut Pontus Artti


Mä seison ulkopuolla puistoaidan;
Sen porttiin nojaan pään ja aatos, mieli
Kolkuttain hiljaa sisään pyrkii sinne,
Miss’, impi, kuljet, kukkiasi vaalit.
Sun ruusujesi tuoksut tulvii sieltä.
Ne lentää yli aidan, piiriin yhtyy,
Ja keijuina ne ympärilläin tanssii,
Ne kietoo, ilkkuu, houkuttaa ja hurmaa.
Ja silloin puistoaidan ulkopuolla
Mä polvistun ja huulet porttiin painan:
Sä avaa, tyttö, luokses tulla suo!
Mun ijäks vangitsivat tuoksut nuo!

On mulla linna; missä, sit’en kerro,
Sen ympärillä huojuu uljaat hongat,
Ja maa on jäkälistä hopeainen,
Ja tunturi on lähin naapurinsa.
Sun, armas, tähti-iltana mä joskus
Vien sinne. Sisään astumme me kahden.
Sä veitikka, sä kysyt hymysuulla,
Kuin rakastaa niin vanhaa linnaa saattaa?
Siis tiedä. Kaikkein sisimmässä siellä
Mun enkelini vaalii onneani.
Ei löydä ketään, jolle sen vois jättää,
Siks vartioitsee uskollisna itse.
Sä saavut. – Kohta kun sun nähdä saa,
Niin sulle onneni hän ojentaa.

Poluilla harmajilla harhaellen
Mun aatokseni ajat pitkät kulki
Yön ahdistukset, päivän helteet kestäin
Ja kooten mustain tuntehitten taakkaa.
Se oli raskas, kun sun luokses sitten
Mä saavuin kahtamielin arkaellen;
Mä pelkäsin sun riemus surmaavani,
Ja kumminkin sua kaipasin ja etsin.
Sun äänes kirkkaan väreilyn kun kuulin,
Niin sydäntäni pisti raskas syytös:
Miks yölle pettää tahdot päivän lapsen!
Kun minuun katsoit kumman tutkivasti
Kuin nähnyt oisit sielun pohjiin asti,
Niin hiivin pois ja itkin katkerasti.


Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.