Laulu vuorella
Laulu vuorella Kirjoittanut Edith Södergran |
- Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
- ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
- Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
- Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
- Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
- että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
- aavistin hämärästi, että laulu oli
- jostakin, mikä ei koskaan palaa.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.