Laulu toht. Bockströmin kuoleman johdosta

Laulu toht. Bockströmin kuoleman johdosta

Kirjoittanut Anna-Reeta Korhonen


Yks merkillinen asia
On ajatuksiin astuva.
Se minun mielen liikuttaa,
Ja sanat suuhun vaikuttaa.
Tohtori, turva totuuden,
Ja vahva linna vakuuden
On täältä eron ottanut
Ja meidät orvoiks’ jättänyt.
Yks korkiasti oppineist’
Ja paras sielun paimenist’
On kuolemalta kutsuttu,
Maailman majast’ muutettu.
Hän oli vanhain valona
Ja nuorten lamppu palava.
Ne talutteli taitavast’,
Ja puhutteli painavast’.
Se piti varsin vakaista
Elämäkertaa edessään:
Ei viinan luona viipynyt,
Ei juomingeissa istunut.
Hän vietti aikans’ visusti
Ja uskonarkkiin kiiruhti;
Ei maallisilla markkinoill’
Itseään tahton’ huvitell’.
Aviossansa oli myös
Heillä Herran pelvon tarkoitus.
He rakkaudessa vanheni,
Ett’ mantelit jo kukoisti.
Ain’ oli oikea opetus
Ja kaunis lasten kasvatus.
Hän kävi heidän edellään
Hyvällä esimerkillään.
Pojat häneltä laitettiin
Korkeaan oppiin saatettiin
Ain’ Herran hengen neuvolla,
Akatemian avulla.
Piispoilta sitten siunatut
Ja pyhäin virkaan vihityt;
Rai oli kaulaan annettu
Ja sormus sormeen painettu.
Sen suuren raadin suostumus,
Konsistorian koetus
On viran vissin määrännyt,
Ja kalliin valan vaatinut.
Suokoon se suuri Jumala
Valassans’ vahvan’ seisoa
Ja olla vahvat vartiat,
Sionin muurin haltiat.
Kunnolla ovat kulkeneet,
Eksaamin läpi lukeneet.
Nyt saavat he jo saarnata
Ja viinamäessä viljellä.
Senkin jo ovat täyttäneet:
Avioliittoon astuneet.
Seuratkoon heitä siinä myös
Onni ja myötäkäymisyys.
Se on vanhemman rukous,
Lastensa yli toivotus,
Ett’ nähdä heistä iloa,
Ei kuulla pilkkasanoja.
Viel’ tahtoo tunto tutkia
Ja luonto vähän laulella
Sen opettajan hyvyyttä,
Hiljaisuutta ja nöyryyttä.
Lapsille oli Hän valmisna
Avaamaan taivaan ovea.
Se kasteen kautta avataan,
Sielu pyhäll’ virrall’ valetaan.
Myös rippilasten koetus
Oli sangen kallis toimitus.
Ne halulla tahtoi johdattaa,
Totuuden tuntoon toimittaa,
Käskien syntein suuruutta
Jumalan laissa peilata,
Armoa nöyräst’ rukoilla
Jeesuksen jalkain juurella
Ja mahdollisest’ nauttia
Kallis ja pyhä atria,
Ett’ tulis uskon vahvistus
Ja kasteen liiton uudistus
Visusti muistoa viettämään
Jeesuksen kalliin kuoleman,
Ei jaloilla verta tallaamaan,
Rubiinein päälle astumaan.
Avioliitot yhdisti,
Pyhällä siteell’ siteli.
Päätökseks nöyrä rukous
Oli ja onnen toivotus.
Köyhät hän tahtoi korjata
Ja orpolapset holhota,
Ruuan ja vaatteen valmisti,
Rakkaus ne kaikki vaikutti.
Kaikki hän hyvin toimitti,
Asiat hyvin sovitti.
Kaikki hän ruokki, ravitsi,
Sielut eineellä elätti.
Mutta kun käsky annettiin
Ja kuolon sana saatettiin,
Sen otti vastaan ilolla,
Kärsiväisellä halulla.
Se neljän vuoden sairaus
Oli hänen ruumiins kirkastus:
Vaatteensa siinä valkeni,
Isopin voimall’ puhdisti.
Hän mielestänsä unhotti
Ja päältään pojes pudotti
Maalliset, valmiit vaatteensa:
Rain, ritalit ja kappansa.
Herralle tahtoi kelvata,
Maailman menon hyljätä.
Yksi vain oli hällä halaus:
Jeesuksen ristin salaisuus.
Siinä hän eli siviäst’
Ja kilvoitteli viriäst’,
Vapahtajaansa syleili,
Ristille suuta anteli.
Sitte seurakunta murheella,
Puolisot, lapset itkulla
Hautahan häntä saatteli,
Kyynelin mullan kasteli.
Levätköön hän nyt rauhassa,
Mutt’ me, kuin olemm’ ajassa,
Pyytäkäämm’ olla valmiina,
Ett’ nukkuisimme rauhassa
Ja kulkisimme kunniaan,
Autuain iloon ihanaan,
Saisimme kuulla riemulla
Pasuunain äänen pauhinan.
Tässä nyt murhe lakastuu
Kun riemuruusu kukoistuu
Sen mustan haudan reunalla
Ja murheenkukan rinnalla.
Viel’ elämme me toivoen,
Että näemme tään paimenen
Istuimen eessä olevan
Ja riemusuulla sanovan:
”Oon tänne, Herra, saapunut
Kanss’ lasten, jotk’ oot antanut.
He neuvojani noudatti
Ja eli mukaan käskyini.”
Niin häntä vastaa karitsa
Tuo istuimella istuva:
”Vähälle sinä uskottiin,
Paljolla palkkas maksettiin.
Ah, tulkaat, tulkaat te nyt tänn’
Sisälle taivaan kunniaan!
Ah tulkaat, tulkaat vapaast’ vaan
Riemua taivaan nauttimaan!”
Oi Jeesu, laumaas vahvista
Ja verelläsi puhdista,
Tee kuuliaiseks sanalles
Ja taipuvaiseks tahdolles.
Huono on mulla ajatus,
Huonompi niiden ilmoitus,
Vaan saakoon voimaa taivaassa
Vanhurskaitten majoissa!


Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.