Laulu myrskylinnusta
| Laulu myrskylinnusta Kirjoittanut Maksim Gorki |
| Suomentanut Jalmari Virtanen |
Meren vaahtiharmaan ylle kokoo tuuli pilvipäitä. Alla pilvein, meren yllä leijaa ylväs myrskylintu, mustan salaman on lainen.
Siivin laasten laineen harjaa, nuolen lailla pilviin nousten kirkaisee, ja – pilvet kuulee rohkeen riemun kirkaisussa.
Huudossa on – jano myrskyn! Vihan voiman, innon liekin sekä voiton varmuuden ne pilvet kuulee kirkaisuissa.
Lokit voihkii eellä myrskyn, – voihkii, vaappuu meren yllä ollen valmiita sen pohjaan piiloittamaan myrskykauhun.
Kakarit ne myöskin voihkii, – nepä, raukat, nauttimaan ei pysty elon taistelusta: iskun jylyä ne pelkää.
Tyhmä pingvin arast’ kätkee rasvaruhons rantakouruun... Yksin ylväs myrskylintu vapaanrohkeana kiitää meren vaahtiharmaan yllä.
Yhä synkempinä alas painuu pilvet päälle meren, laineet laulaa, ylös pyrkii vastaan hurjaa ukkosääntä.
Ukko pauhaa. Vihan vaahdoss’ tuulen kera kiistaa aallot.
Nytpä tuuli lainelaumat lujaan syleilyynsä tempaa sekä vauhdilla ne paiskaa villin vihoin kallioihin, pölyhiukkasiksi särkee helmivälkkehiset vyöryt.
Huutain myrskylintu leijaa, mustan salaman on lainen, lävistää, kuin nuoli, pilvet, siivin silpoo vaahtiharjaa.
Niinkuin demooni se kiitää, – ylväs, musta myrskyn henki, – sekä nauraa, että parkuu... Pilviä se vainen nauraa, ilosta se vainen parkuu.
Ukon kiukuss’ – tarkka henki – on jo väsymyksen kuullut, varma siit’ on, ettei peitä pilvet päivää, ei, ei peitä!
Tuuli ulvoo... Ukko pauhaa...
Sinilieskoina ne leimuu syvän päällä pilvilaumat. Salamoiden nuolet pyytää meri, kastaa kuohuihinsa. Kiemuroi kuin tulikäärmeet, mereen sukeltaen sinkoo heijastukset salamoiden.
– Myrsky! Kohta iskee myrsky!
Se vain rohkee myrskylintu leijaa keskeen salamoiden ulvovaisen meren yllä, voiton profeettana huutaa:
– Yhä hurjemmin lyö myrsky!
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.