Laulu maanmiesten kesken

Laulu maanmiesten kesken.
Ulkomaanmatkalla.
Kirjoittanut Frans Mikael Franzén
1798.


Tääll’ ulkomaalla paljon Pohjolasta
polosta puhutaan,
kuin paikka muu maan kakun kannikasta
ei homeess’ oliskaan.
Vaan samppanjaa ei joka kurkkuun täällä
katosta tipukkaan,
ei paistikukkoa näy nenän päällä,
kun ulos silmää vaan.
Sinistä meillä myös on taivaallakin
ja kirkas päivä, kuu,
ja metsä vehreä, ja talvellakin
vihanta moni puu.
Koskemme uljaat, rautaa vuoristomme,
järvemme hopeaa,
ja labyrinttimainen saaristomme,
karjamme laidunmaa.
Käy Pohjan kesäyönä iloksensa
keijuiset tanssimaan. –
Mut täällä maa on kaikin puistoinensa
kuin lauta laaka vaan.
Ei rypäleitä kasva kukkulamme:
vaan, veljet, hymyillään
narreille, jotka meille tervastamme
suo jalon viinin tään!
Sun maljas, maamme ja sen lippu! Vielä
viet meidät Pohjolaan.
On tosi vapauden kehto siellä
ja koti ainiaan!


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.