Laulu maanmiesten kesken

Laulu maanmiesten kesken. Ulkomaanmatkalla. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

1798.

Tääll’ ulkomaalla paljon Pohjolasta

polosta puhutaan,

kuin paikka muu maan kakun kannikasta

ei homeess’ oliskaan.

Vaan samppanjaa ei joka kurkkuun täällä

katosta tipukkaan,

ei paistikukkoa näy nenän päällä,

kun ulos silmää vaan.

Sinistä meillä myös on taivaallakin

ja kirkas päivä, kuu,

ja metsä vehreä, ja talvellakin

vihanta moni puu.

Koskemme uljaat, rautaa vuoristomme,

järvemme hopeaa,

ja labyrinttimainen saaristomme,

karjamme laidunmaa.

Käy Pohjan kesäyönä iloksensa

keijuiset tanssimaan. –

Mut täällä maa on kaikin puistoinensa

kuin lauta laaka vaan.

Ei rypäleitä kasva kukkulamme:

vaan, veljet, hymyillään

narreille, jotka meille tervastamme

suo jalon viinin tään!

Sun maljas, maamme ja sen lippu! Vielä

viet meidät Pohjolaan.

On tosi vapauden kehto siellä

ja koti ainiaan!

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.