Laulu lahdella

Laulu lahdella. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

1.

Hämärä hiljaa hiipii

elokuun iltasen.

Lahdella vettä liipii

venhossa poikanen.

Laulua surukasta

lauleli istuissaan,

eräästä armahasta

immestä tämän maan.

2.

Kertoi: sen koto on vallan

seudussa Pohjolan,

seassa kylmän hallan,

pakkasen purevan.

Siellä jos kuinka raatoi

käsillä torpparin,

kylmä sen hyödyn kaatoi

jäätävin huurehin.

Nälkä tuhoksi tuli

kaunosen kotihin.

Ennenkun nietokset suli

kuolo vei torpparin.

Kauvaksi kaunis impi

etelään kaupattiin,

kultaakin kallihimpi

saatihin Helsinkiin.

Siellä on moni hellä

joutunut satimiin,

työllä ja nälkäsellä

vaivattu uuvuksiin.

Poloinen Pohjan sorja!

Orjaksi joutui hän:

palveli nöyrä, norja

oikkuja emännän.

Illat ja yötä valvoi

käskystä rikkaiden.

Väsymys, kurjuus kalvoi

ruusuja kaunosen.

Poistuvi posken helo,

kirkkaus katsonnan.

Kuihtuvi Pohjan elo

usmissa ahtahan.

Säästi ne Pohjan halla

tuvassa torpparin.

Murtui ne suremalla

herroissa Helsingin.

Hävisi ihaninta

suloista Suomenmaan.

Verta jo sylki rinta,

impyen taudissaan.

Poikanen Pohjan tuli

avuksi ihanan.

Kyynele silmään suli.

Itki myös morsian.

Hälle hän hellää henki.

Suukoilla paransi.

Myöhä on apu senki:

neito vain huokaili.

Armaansa syliin nukkui

murheista maailman.

Pohjolan pojalta hukkui

katsanto iloisan.

3.

Usein hän vielä viihtyy

haudalla armaisen.

Surunsa siellä kiihtyy

juostessa kyynelten.

Katsoo hän vetten kalvoo

lähellä hautuumaan,

myöhään kun illan valvoo,

uinuen venhossaan.

Airolla hiljaa huiskii

piirteitä pintaan veen.

Lohtua lintu kuiskii,

painuva piiloseen.

Kyyneltä poistaa koittaa

hiljainen tuulonen.

Poika jos voisi voittaa

vaivan ja surusen!

Säveltä luo se rintaan

lohduksi murtuneen.

Laulaissa kaunihintaan

kuultiin sen kuiskelleen.

Läsnä hän olevan luulee

impensä värettä,

haudalta lahteen kun tuulee

taivas on hymyvä.

Sineä silmäin hakee

lahden hän laineista,

minnekä taivaan lakee

laskevi kuvansa.

4.

Siispä hän istuu, laulaa

ruumihin lähellä.

Surmansa miettii paulaa

iltojen hämyssä.

Lähde: Valpas-Hänninen, Edvard 1904: Arkkiveisuja y. m. vetänyt viisi itse Ee Vuu Vessu. Helsinki.