Laulu haudoista
Laulu haudoista. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Näin katakombien käytävät, hautojen paadet
- laulua toistaa:
- ”Ei ole hän, joka sorroin mahtinsa manaa,
- väkevin, voittamaton.
- Väistyvi vuorollaan kera vyöryväin pilvein.
- Uhmansa, työnsäkin huutavat kaamein kaiuin:
- katoat arvottomiin...
- Vaan kuka syytönnä, vuoks’ toden solvattu herjoin
- kunniapattona, pilkattu, poljettu maahan,
- uhrina konnain,
- hän, – ajokauris tuo verenahnaan kyttien katraan,
- ristillä riippuva ah ylimaallisin ilmein
- kantava sielussaan
- uskoa kuolematonta,
- totuuden tulta, –
- jumalain suosima vain.
- Lie tänäpäivänä lyöty hän, hautahan syösty,
- huomenna nousee taas,
- väkevä, voimallinen.”
- Niin soi äänet pyhien kallioluolain,
- kertomus siivet saa, uskoa kuljettaa.
Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.