Laulu haudoista.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Näin katakombien käytävät, hautojen paadet
laulua toistaa:
”Ei ole hän, joka sorroin mahtinsa manaa,
väkevin, voittamaton.
Väistyvi vuorollaan kera vyöryväin pilvein.
Uhmansa, työnsäkin huutavat kaamein kaiuin:
katoat arvottomiin...
Vaan kuka syytönnä, vuoks’ toden solvattu herjoin
kunniapattona, pilkattu, poljettu maahan,
uhrina konnain,
hän, – ajokauris tuo verenahnaan kyttien katraan,
ristillä riippuva ah ylimaallisin ilmein
kantava sielussaan
uskoa kuolematonta,
totuuden tulta, –
jumalain suosima vain.
Lie tänäpäivänä lyöty hän, hautahan syösty,
huomenna nousee taas,
väkevä, voimallinen.”
Niin soi äänet pyhien kallioluolain,
kertomus siivet saa, uskoa kuljettaa.


Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.