Laulu Nuoruukaisille huvitukseksi ja neuvoksi

Laulu Nuoruukaisille huvitukseksi ja neuvoksi Kirjoittanut Carl Helenius

Laulettava Nuotilla: Jag mins den ljufva tiden etc.

v. 1.

Ah! aika ihanaista

Lapsuuden leikkeisä,

Ei saada samanlaista

Rahvajen retkeisä,

Vaan vilppi viekkahasti

Nyt päällä pitäpi,

Ja totuus tuntuvasti

Seuroista sekopi.

v. 2.

Muinaista muistaisani

Menoa mailmasa,

Tarkkasti tutkeisani

Eloa ennosa;

Niin tulen tundemahan

Iloa ihanaa,

Ja lauluun laskemahan

Tahtoni taipuva.

v. 3.

Rakkaus rinnoisamme

Rakensi riemua,

Ja totuus tunnoisamme

Herätti halua

Toisille itkemähän

Hyvää, ja huonolle

Myös arpaa andamahan

Kuin oli kedolle.

v. 4.

Ei kukan kapeuden

Hengeltä hallittu:

Ei kostoo kavaluuden

Menoisa merkitty;

Vaan riidat ratkaistuksi

Tulivat taidolla

Ja paha palkituksi

Hyvällä halulla.

v. 5.

Ei viha vaino silloin

Seuroisa säilynyt:

Ei eroo hyväin huonoin

Herrakan hakenut;

Vaan kaikki vaatimata

Ystävät yhteiset,

Ja sait soimamata

Arvansa alhaiset.

v. 6.

Kusa nyt kumpanini

Ne Pojat Pijaiset,

Kuin käsistänsä kiini

Juoksit, ja iloiset

Olivat, Osavaiset

Pallia paiskamaan,

Liuisuisa lentäväiset

Ja kiistaan kimmomaan?

v. 7.

He ovat hajotetut

Jo pojes paikoista

Ja varsin vieroitetut

Veikkoisista vanhoista.

Ei he nyt enä muista

Nuoruuden nurmeja;

Vaan suru heitä suista

Etsimään etuia.

v. 8.

Muutamat mukavasti

Kunniasa korkiat:

Muutamat moniasti

Krouveisa kauhiat:

Pijoista myös parhammat

Nyt nähdän Rouvana,

Ja juuri huonoammat

Kyöpeliin Kulkiana.

v. 9.

Ah! kuinga kamalasti

Mailma muuttuva!

Toimella taitavasti

Mies kunnian kulkeva,

Ja toisen täyty täällä

Puhkaista peltoia,

Ja kuormaa kuorman päällä

Hakata halkoia.

Karle Simon Poika
Pöytyällä

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 31.3.1827.