Laulu Maijasta
Laulu Maijasta. Kirjoittanut Eetu Salin |
- Pälkähtipä kerran päähäin
- Hauskaa Maijaa tavata,
- Kun tietävät sen ystäväin
- Niin turhaa sit’ on salata.
- Ja tulihan se tuuli kerran
- Itse taivaan taatolle,
- Ett’ pistäytä luokse Maijan
- Iltahetken vietolle.
- Se Maija mahtoi olla soma,
- Vertaistansa vailla kai,
- Kun itse Ukon hurmas, jopa
- Aistillisiin hiukan sai.
- Ja saihan hurskas patriarkka,
- Apram ukko Saaraltaan,
- Julki luvan Haagaria
- Pistäytä halaamaan.
- Hurskas Lea vallan vaati
- Jakob rukkaa öitsimään
- Tyttölöitä, vaikka kaksi
- Jo ol’ akkaa itsellään.
- Pyhä David taasen niinkuin
- Poikansakin Salomon,
- Kaunottaria sataluvuin
- Aivan haali kokohon.
- Eikä Herra heitä siitä
- Moittinut, ei morkannut,
- Urian akan ryöstännästä
- Vaan sai David nuhtelut.
- Pyhyyksien esimerkki
- Vaikuttava peräti,
- Luokse Maijan huviretki
- Suunnataan ain’ yhäti.
- Sinne pyhän piispan poika,
- Pappismies ja paatunut
- Kilvan kiirehtii ja Maija
- Ain’ on kaikki lumonut.
- Viehkeä ol’ nuorna Maija,
- Kuulu kauneudestaan,
- Ränsistynyt nyt on vasta
- Josepilla ollessaan.
- Työmies kun ei jaksa hoitaa
- Kaunotarta kunnolleen,
- Liian usein myöskin tuikkaa
- Suukon Juoso kullalleen.
- Mutta tyttö äidin kaima,
- Äidin kuva, viehkeys,
- Taas on uusi, hurmoava,
- Eelleen jatkuu viettelys.
- Kunpa vaan ei taasen pyhä
- Taivahista maahan sais,
- Maija neidin impeyttä
- Uinahtaissa kavaltais.
- Jospa saiskin – kunpa vainen
- Yllyttäjä mainio,
- Syntyis’ kuulu niin kuin Bebel,
- Kiivaampi kuin Tainio.
- Maijankultti siitä yhä
- Elpyisi vain eellehen,
- Muinen kuului munkki pyhä
- Maijan kuvaa suudelleen.
Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.