Laulu Juorukolttareista

Laulu Juorukolttareista. (Lauletaan kuin: ”piika parvi paras”). Kirjoittanut Fredrika Pietilä

Loihan Luoja kaikki

Hyviksi ja laitti

Rakkauudestansa sanallaan

Sekä mataavaiset

Ja muut kaikenlaiset,

Viimein ihmisen kuvaksensa.

Mutta mistä alku

Puheesen on saatu,

Rauhan rikkominen,

Sovun sotkeminen,

Väärin kieliminen,

Sanain matkiminen,

Lähimmäisten hyväin panetus?

Sen on aikaan saanut

Laiskusissaan maannut

Juoruttaja ämmä kelvotoin,

Viejä valheen-viestin,

Kuleksia kestin,

Jutun kehreäjä levoton,

Joll’ ei raukall’ rauhaa

Sydämessään lainkaan,

Talost’ taloon loikkii,

Kyökki kyökilt’ nuuskii,

Illat pitkät istuu,

Päivät päästään astuu

Jouten, pahaa henkee palvelee.

Sep on keittää kieltään

Kunnotonta lientään

Viattomimmankin surmaksi.

Sepä vietteleepi,

Nuoret neuvoileepi,

Palkolliset hyvät hurjiksi.

Kantaa käärmehiä

Povessaan vietteliä,

Kieleltänsä myrkky

Joka sanass’ hyrskyy,

Todistaa ja vannoo,

Nurin väärin sanoo

Valhetellen sutkii siivoton.

Kadehtija konna

Ei oo huoletonna,

Tekemistä piisaa naapureist’;

Eikä ole häpyy,

Siekailee ja rääkkyy;

Voiton koittaa saada kumppaneist.

Tapansa on sama,

Miss’ ois’ asujana:

Kehno kellarissa

Tai vinttikamarissa;

Sielu musta aina,

Pahat työnsä painaa,

Kirkumalla peittää petostaan.

Se on ruma retku,

Seurakunnan ketku,

Häntä kuki karttaa koittakoon.

Elkäät häntä kuulko,

Säälikö tai surko

Te, joilla on järki vajaton.

Nuoret olkaat varsin

Hälle syrjin-karin,

Ettei puoleens saisi

Ja niin pahentaisi

Kehno kaltaisekseen

Veisi viestärikseen

Teit’, kun ootte kokemattomat.

Rouvat kulta-muorit,

Vakaat talon vaarit

Juoni-ämmiin älkää luottako.

Kyökeistänne matkaan

Kiireesti ne pankaat

Säälimättä, sauvans’ ottakoot;

Suulleen sukikaatte,

Luudin laskekaatte,

Petkeleillä perään,

Ettei toiseen erään

Janoisina istuis,

Pirteissänne astuis

Seulomassa hyvää sopua.

Emännätki ehot

Evästäkäät kehnot

Samoin tuvistanne tuumarit:

Heill’ avatkaat ovi

Sukkelasti kovin,

Yllyttäkäät yli kynnyksen,

Niin on paha poissa,

Teill’ on rauha ko’issa;

Turhaan aikoanne,

Kallist’ kaluanne

Ette sitte hukkaa

Eikä synti pukkaa,

Paneta kun ette ketäkään.

–r–t [Fredrika Pietilä].

Lähde: Pohjois-Suomi 13.2.1878.