Laulu H. G. Porthanin hautajaisissa

Laulu H. G. Porthanin hautajaisissa. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

1804.

Pois lähti isä, ystävä,

tukemme, maine, valo;

aina hänen nimensä

muistaa totuus jalo.

Se pää nyt hautaan lasketaan,

mi mailman sisäls’ vasta;

aarre ansion aina vaan

säilyy katoomasta.

On mykkä hän, min sananen

itävä oli jyvä;

mieliin vielä tuhanten

vaikuttaa hän hyvää.

Hän tien on tyhjäks jättänyt,

tien, min hän meille raati.

Muistopatsas häll’ on nyt

Parnasso, min laati.

Jo – kuin tää ruumis – raukenee

myös mestarimme paja.

Vaan uus uljas ylenee

viereen tiedon maja.

Neroja saakoon se; ne vaan

ei hänen sijaans täytä.

Joka vuosisatakaan

moint’ ei miestä näytä.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.