Laulu H. G. Porthanin hautajaisissa

Laulu H. G. Porthanin hautajaisissa.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén
1804.


Pois lähti isä, ystävä,
tukemme, maine, valo;
aina hänen nimensä
muistaa totuus jalo.
Se pää nyt hautaan lasketaan,
mi mailman sisäls’ vasta;
aarre ansion aina vaan
säilyy katoomasta.
On mykkä hän, min sananen
itävä oli jyvä;
mieliin vielä tuhanten
vaikuttaa hän hyvää.
Hän tien on tyhjäks jättänyt,
tien, min hän meille raati.
Muistopatsas häll’ on nyt
Parnasso, min laati.
Jo – kuin tää ruumis – raukenee
myös mestarimme paja.
Vaan uus uljas ylenee
viereen tiedon maja.
Neroja saakoon se; ne vaan
ei hänen sijaans täytä.
Joka vuosisatakaan
moint’ ei miestä näytä.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.