Laulu

Kirjoittanut Alfred de Musset


Kun keimaileva Toivo
ohi kulkien käännähtää
ja kyynärpäällään tyrkkää,
käy eespäin ja hymyää;
mies mieltänsä silloin seuraa.
Kevyt tuulessa pääskyn tie,
mut painavampi on pääsky
kuin mies, jota vietti vie.
Ah, tenhotar haihtuva, tietäs
omin käynetkö askelin?
Miks vanha Kohtalo saanut
niin nuoren on lemmikin?


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.