Lauloi ennen laululaumat
Lauloi ennen laululaumat Kirjoittanut Johan Bäckwall |
- Lauloi ennen laululaumat,
- Sulomielin soittelivat
- Äänellä helisevällä,
- Kuminalla kultarinnan,
- Lauloi puista, lauloi maista,
- Lauloi luonnon laitoksista,
- Lauloi päivistä pahoista,
- Lauloi päivistä hyvistä.
- Lauloi ennen laululaumat,
- Kultarinnat ruikutteli
- Suomen suurilla saloilla,
- Kaunihilla kankahilla,
- Lauloi vierillä vesien,
- Vetten päällä veisaeli
- Ajalla suven suloisen.
- Soitot kaikui kankahille,
- Laulut laaksoihin leveni;
- Tuot’ oli korvain kaunis kuulla,
- Sulo mielien mitellä.
- Eipä nyt laula laulurinnat,
- Kultarinnat kuikuttele,
- Että laulu luonnon saisi,
- Sulo soittoihin sopisi.
- Halla on pannut laulun luonnon,
- Kylmä laulajat lumonnut,
- Pakkanen pojes ajanut;
- Talvi jättänyt jälille
- Tiaset tirisemähän,
- Varpuset valittamahan,
- Harakat hakattamahan.
- Kyll’ on tuolla toisiaki
- Lintuja liriseviä,
- Laulun soman laatioita,
- Ouon äänen antavia,
- Tuolla siisteissä saleissa,
- Kamareissa kaunihissa,
- Hyvin sievissä häkeissä.
- Mutta ne lihavat linnut
- Eivät Suomea suloita,
- Vieras on kieli, vieras mieli,
- Eikä luonto laulujensa
- Suomen luontohon sopiva.
- Siksi ne laulut laulajoiden
- Eivät kaiku kankahille,
- Eivät laaksoihin levene.
- Kun kerran kevät tulisi,
- Suvi luonnon lämmittäisi,
- Saisi Suomikin sulonsa,
- Isänmaammekin ilonsa,
- Luonto loisi laulurinnat,
- Luonto laulajat tekisi.
- Suomen kieli, Suomen mieli
- Loisi soittoja somia,
- Jotka kauvas kaikuisivat
- Oman Suomemme sulona,
- Ilona, imantehena.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.