Laulannan vapaus

Laulannan vapaus Kirjoittanut Anna-Reeta Korhonen

Olis mielessä minulla

Tuota konstia kokea,

Tokkohan sanoja saisi

Runowärssyä wähäsen,

Jolla wastaisin wakaasti

Sukuserkkuni sanoja,

Joita sain Satvosta nähdä

Runolause laatuisina.

Nepä henkeni herätti

Wanhuutensä waiwuksista,

Nuoren innoksi isoni

Wielä kerran wirkkämahan.

Lauloipa isäni ennen,

Paawo Korhonen pakisi,

Pojasta jo polwi muuttui,

Laulu loppui lapsistansa.

Eikä wielä wirttä kuulu

Waikkapa jo neljäs polwi

Paneteikse partasuuksi;

Waan ei laulun laatiaksi

Vaadita sukua suurta,

Kaiwata ei konsanahan

Runojoiksi ruhtinoita.

Kell’ on kieli, kellä mieli,

Sepä laulun laatikohon.

Liwertääpi lintusetkin;

Kaikki korpit ja warikset

Itsekukin äänellänsä

Wirtensä wirittelevät.

Siispä sinäkin Simonen,

”Laiha poika” laulawainen,

Laula aina ahkerasti

Kun jo wapaus wallitseepi

Kielellämme kaunihilla;

Laula iltojen iloksi,

Aamukullan kunniaksi

Suloudeksi Suomellemme,

Isänmaallemme iloksi,

Ylistykseksi Jumalan,

Kiitokseksi kaikkiwallan.

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.