Laulajapoika (laulu)

Laulajapoika Kirjoittanut Hj. Nortamo

Säveltänyt Sulho Ranta.

Ei tään pojan laulua kaihot kanna

eikä synnytä murheet suuret.

Elinvoimaa ei sille murheet anna,

ilon tunteissa sen on juuret.

Valo konsa vain hetken kiitävän

luo rintahan onnen taikaa,

niin silloin ma virttäni vieretän

ja mun lauluni soi ja kaikaa.

On langennut, varmasti lankee vasta

Elon tielleni varjo musta,

Tosi tulla voi toivomattomasta,

Tupa tuulen vain toivotusta.

Vähät siitä! On vallan paikallaan,

Jos muutteheks onni vaihtuu.

Käy päiväkin pilvihin toisinaan,

Mutta synkätkin pilvet haihtuu.

Ja silloin mun lauluni kaikuu taasen,

Kesä olkoon tai talven valta.

Sillä aiheensa on, se aina saa sen,

Ilon etsii se hangen alta,

Vilun viimoilta saa sen syksysään

Ja täyskesän kukkasilta,

Saa ripsistä puhkeevan tähkäpään,

Käen kultaisen kukkumilta.

Niin laulu suo lohtua kiusatulle,

Hymyilee koko maailman piiri,

Ja se riemuisin soinnuin vastaa mulle,

Väre kaiun kun kaukaa kiirii.

Suru syämeni kaikkoo kauas pois,

Ma taas elän auvon aikaa,

Ja on kuin ei huolia lainkaan ois,

Kun mun lauluni soi ja kaikaa.

Lähde: Nortamo, Hj. 1925: Laulajapoika: lauluja ja nuotteja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.