Laulajan koti

Kirjoittanut Antti Räty


Eipä maata manterella,
Eikä kultaista kotia
Ole Luoja laulajalle,
Virsien virittäjälle
Tänne suonut, tänne luonut,
Armiaasti antaellut!
Hän on outo omillensa,
Turkka tuttavillensakin,
Ventolainen veljillensä,
Maailmassa matkalainen.
Ymmärrä ei ystävätkään,
Eikä viisahat välitä,
Hänen kieltään, hänen mieltään,
Hänen tuntons’ tunteina,
Polttoja hänen povensa.
Ei oo maata maailmassa,
Ei oo kultaista kotia
Virsien virittäjällä,
Laulujen latelialla!
Turve on tupa hänellä,
Hauta laulajan hovina,
Tuoni toivonsa totinen!


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.