Laulajaksi

Laulajaksi. Kirjoittanut Samppa Luoma

Oi, anna kun istun polvelles,

oi, äiti, mun raskas on rinta!

Minä lammen rannalla laulelin,

oli tyyni se lammen pinta.

Ja lauluni lehtohon lemahti

ja kallion pintaan se pemahti

ja sieltä se taas minun korviini soi.

Oi, äiti, kuulitko, kuulitko – oi?

Minä luulin itseni laulajaks,

jok’ on alusta laulajaks luotu,

minä aavistan, minä aavistan:

mulle paljon on lahjoja suotu, –

niin kauniisti laulu se kajahti

kun kaikui se metsän puista –

Minä paljon, paljon uhmasin,

vaan kaikkia tarkkaan en muista,

mutta sen minä muistan kuitenkin,

että elämä se oli niin musta,

että lähden mä mieroa mittaamaan –

Suo, äiti, nyt siunausta!

Oi, äiti, sä vastaa, vastaa jo!

mun pääni on kumman kuuma!

Oi, äiti, mun matkaani suunnita

yks virsta! – muutama tuuma!

Minä äsken, astuissa lammashakaa

näin kaunista korpea järven takaa.

Minä tahdon korpehen laulaa linnat,

ja tuulesta tienata torpan hinnat.

Oi kuule! Mä joskus laulaja oon,

joka laululla täyttää lainehet

ja uusilla aatteilla rinnat...!

Äiti, sä itket – miks, sano, miksi

silmäsi muuttui murheisiksi?

Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.