Laulajaksi.

Kirjoittanut Samppa Luoma


Oi, anna kun istun polvelles,
oi, äiti, mun raskas on rinta!
Minä lammen rannalla laulelin,
oli tyyni se lammen pinta.
Ja lauluni lehtohon lemahti
ja kallion pintaan se pemahti
ja sieltä se taas minun korviini soi.
Oi, äiti, kuulitko, kuulitko – oi?
Minä luulin itseni laulajaks,
jok’ on alusta laulajaks luotu,
minä aavistan, minä aavistan:
mulle paljon on lahjoja suotu, –
niin kauniisti laulu se kajahti
kun kaikui se metsän puista –
Minä paljon, paljon uhmasin,
vaan kaikkia tarkkaan en muista,
mutta sen minä muistan kuitenkin,
että elämä se oli niin musta,
että lähden mä mieroa mittaamaan –
Suo, äiti, nyt siunausta!
Oi, äiti, sä vastaa, vastaa jo!
mun pääni on kumman kuuma!
Oi, äiti, mun matkaani suunnita
yks virsta! – muutama tuuma!
Minä äsken, astuissa lammashakaa
näin kaunista korpea järven takaa.
Minä tahdon korpehen laulaa linnat,
ja tuulesta tienata torpan hinnat.
Oi kuule! Mä joskus laulaja oon,
joka laululla täyttää lainehet
ja uusilla aatteilla rinnat...!
Äiti, sä itket – miks, sano, miksi
silmäsi muuttui murheisiksi?


Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.