Laula, Laurani!

Kirjoittanut Samuli Suomalainen


Laula, mun Laurani, kun
Murhe mun syöntäni syö,
Laula, kun rintani mun
Rauhatta, lohdutta lyö.
Pääni sun polville saan
Laskea uinailemaan;
Sun laulustas lepoa, lohtua saapi
Mun rintain, mi rauhatta raivoaapi.
Lauleluillasi vain,
Mieleni kantele pois
Taivahan tähtihin ain’,
Siellähän rauhoa ois,
Siellä ei vaivoja näy,
Siellä ei myrskyjä käy.
Oi sinne mun rauhaton mieleni saata,
Tuonne keskelle toivojen kaunista maata!
Vie mun Luojani luo,
Laulele Luojani kuin
Lemmen on viljana vuo.
Kertoile kaunehin suin,
Kuinka hän armias on,
Isämme luopumaton,
Ja kuinka hän lapsensa rakkahasti
Ain’ askelta ohjaa hautahan asti.
Sitten sävelesi
Vienoksi voipukahan,
Kuiskien lemmestäsi
Kantele Kertokahan,
Sittenpä rintani, oi,
Rauhaa saada jo voi:
Kun Isän ma tunnen taivahan mailla
Ja lempesi, Laura, mit’ oisin ma vailla?
Laula, mun Laurani, kun
Murhe mun syöntäni syö
Laula, kun rintani mun
Rauhatta, lohdutta lyö.
Pääni sun polville saan
Laskea uinailemaan;
Sun laulustas lepoa, lohtua saapi
Mun rintain, mi rauhatta raivoaapi.

Samuli S[uomalainen].


Lähde: Suomen Kuvalehti 15.4.1874.