Laula, Laurani!

Laula, Laurani! Kirjoittanut Samuli Suomalainen

Laula, mun Laurani, kun

Murhe mun syöntäni syö,

Laula, kun rintani mun

Rauhatta, lohdutta lyö.

Pääni sun polville saan

Laskea uinailemaan;

Sun laulustas lepoa, lohtua saapi

Mun rintain, mi rauhatta raivoaapi.

Lauleluillasi vain,

Mieleni kantele pois

Taivahan tähtihin ain’,

Siellähän rauhoa ois,

Siellä ei vaivoja näy,

Siellä ei myrskyjä käy.

Oi sinne mun rauhaton mieleni saata,

Tuonne keskelle toivojen kaunista maata!

Vie mun Luojani luo,

Laulele Luojani kuin

Lemmen on viljana vuo.

Kertoile kaunehin suin,

Kuinka hän armias on,

Isämme luopumaton,

Ja kuinka hän lapsensa rakkahasti

Ain’ askelta ohjaa hautahan asti.

Sitten sävelesi

Vienoksi voipukahan,

Kuiskien lemmestäsi

Kantele Kertokahan,

Sittenpä rintani, oi,

Rauhaa saada jo voi:

Kun Isän ma tunnen taivahan mailla

Ja lempesi, Laura, mit’ oisin ma vailla?

Laula, mun Laurani, kun

Murhe mun syöntäni syö

Laula, kun rintani mun

Rauhatta, lohdutta lyö.

Pääni sun polville saan

Laskea uinailemaan;

Sun laulustas lepoa, lohtua saapi

Mun rintain, mi rauhatta raivoaapi.

Samuli S[uomalainen].

Lähde: Suomen Kuvalehti 15.4.1874.