Lasten riemut

Lasten riemut. Kirjoittanut Gottfried August Bürger

suom. Immi Hellén

Kun henkii kesätuulet

ja nurmi vihannoi,

ja leivon laulun kuulet

ja paimenpilli soi,

sä silloin huone heitä,

käy leikkiin mieluiseen,

kun raitis metsä meitä

taas kutsuu vieraikseen.

Kas täällä leikit lyödään

juurella koivujen,

ja täällä herkut syödään

parissa perhosten.

Nyt kesä parhaintansa

on pannut pöydälleen,

kun mettä, marjojansa

se tarjoo vierailleen.

Kun sitten saapuu talvi

valkeine vaippoineen,

käy silloin lapsiparvi

huipulle jyrkänteen.

Ja sieltä kelkka lentää

kuin huimin hepo vaan,

– ei kalpeaksi kenkään

saa jäädä poskeltaan.

Ja jos on kesä, talvi

tai lienee synkkä syys,

ei huolta, kunhan kestää

ainainen ystävyys.

Kun taivas ruskottaisi

ja tuikkis’ tähdet vaan,

ja kunhan kasvaa saisi

nää lapset Suomenmaan.

1898.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.