Lasten nousuaika

Lasten nousuaika Kirjoittanut Julius Krohn

Kukko ensi kertaa kiekahtaa!

Silloin kesäaamu virkoaa.

Tuuli lepsahtaapi lentämään,

nytkii lehdet herähtelemään,

juoksee pitkin veden kalvoa,

kuiskaa: »Jo on aika valvoa!»

Päivä luomensa myös aukaisee,

silmin kirkkahin jo katselee.

Kukko ensi kerran kiekahtaa,

mut te, pienet lapset, tuutukaa,

tuutukaatte vielä huoleti,

siks kun kukko teille kiekuvi.

Kukko toista kertaa kiekahtaa.

Silloin metsän linnut virkoaa.

Tikka rummutellen honkaa lyö,

ilmoittaapi: »Nyt jo alkaa työ!»

Sirkut pyristävät sulkiaan,

alkaa päivän aamu veisullaan,

sitten lentää askareillehen,

kukin ruuannouto-teillehen.

Kukko toista kertaa kiekahtaa,

mut te, pienet lapset, tuutukaa,

tuutukaatte vielä huoleti,

siks kun kukko teille kiekuvi.

Kukko kiekuu kerran kolmannen.

Silloin nousuaika ihmisten.

Äiti valpas lähtee lypsämään,

isä ahkera se kyntämään.

Nuotanvetoon veikko soutavi,

sisko pyykkirantaan rientävi.

Kukko kiekuu kerran kolmannen.

Viel’ on lasten luona unonen;

tuutukaatte, pienet, huoleti,

siks kun kukko teille kiekuvi.

Kukko kiekuu kerran neljännen.

Työstä väki palaa eineellen.

Pöydällä on piimää valkeaa,

lämpöisleipää äidin leipomaa.

Perunat ne höyryy vadissaan,

kullankarvaa voita rinnallaan.

Kukko kiekuu kerran neljännen.

Nyt jo kiiru on myös pienoisten,

ettei äidin herkut loppuisi.

Nouskaa, kukko teille kiekahti!

Suonio ja Samuli S., Pikku joululahja, 1878.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.