Lasisilmät

Lasisilmät. Kirjoittanut Minna Krohn

Pohjanmaalla kaukaisella

Asui vanha eukkonen

Tilallansa rauhaisella

Kanssa pienen tyttösen.

Stiina oli tytön nimi,

Viisi kesää nähnyt vaan,

Vielä peukaloaan imi

Eikä surrut tapojaan.

Töistä mailman ikävintä

Oli Stiinall’ aapinen;

Lukuhetket ankarinta

Nuhdetta toi mummosen.

Lelut, kanat, kukot, muuta

Oli mieless’ ainiaan,

Mutta kirjan oppii uutta

Stiina yhä kammoi vaan.

Kerran mummon vieraisilla

Ollessa vaan hetkisen,

Istuu Stiina kotosella

Mummon «lasit» koittaen.

Aapiskirja kädessänsä

Lukea hän koettaa;

Kova onni! – hädässänsä

Stiina «silmät» pudottaa.

«Rikki! voi, se oli pahaa –

Mitä mummo sanoopi? –

Eikä ole mulla rahaa –

Varmaan hän nyt toruvi».

Pieni sydän suruissansa

Oli vallan katketa;

Kyyneleitä murheissansa

Silmät vuosi tulvana.

Mummo tuli surumielin,

Tapaturman havaitsee,

Vaan ei sentään sanoin, kielin

Käpyänsä toruile.

Vaan hän otti lempeästi

Syliin oman kultansa,

Itkein puhui suloisesti,

Lohduttaen armasta.

Vaan ei enää Raamattua

Mummo voinut lukea,

Senpä Stiina huomattua

Tuntee syvää surua.

Stiina alkoi mietiskellä,

Pientä päätään vaivata,

Eikö hän vois huojennella

Rakkaan mummon huolia.

Työhön ryhtyi hartahasti,

Koko syksyn tutkien;

Joulu tuli, sujuvasti

Luki Stiina mummollen.

Nyt ei mummo «lasiansa»

Enää yhtään tarvinnut,

Hänen lasisilmiksensä

Oli Stiina muuttunut.

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.