Lapsuuden kuu

Lapsuuden kuu. Kirjoittanut Li Bai

Suomentanut Katri Vala.

Kun olin laps, kuu oli pyörä kultainen,

kuin kuvastin se vieri reunaa pilvien.

Siell’ astui henget viirejänsä kantain,

kaneelipuu nous sulotuoksun antain,

ja keltajänö pani oivaa juomaa,

kuun mies joi kapakassa jänön tuomaa.

Mut kerran lohikäärme kuun ja miehen syö,

ja tumman murheen lailla laskee ylle yö.

Ja häijyt linnut tähdet eineeksensä jakaa.

Jumalat surulliset pilvillänsä makaa

ja tuutii heitä tuulensyömä haaksi.

Ken linnut ilkeät lois kuoliaaksi? –

Kun kuu niin yöstä toiseen piiloutui,

ja viimein taivaalle vain ohut viiru ui,

sen niinkuin tikarin ma työnsin vyöhön nyt,

mua elämän ei pelko enää jättänyt.

Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.