Lapsonen onnekas on –!

Lapsonen onnekas on –! Kirjoittanut Kössi Kaatra

Lapsonen onnekas on; äly hällä on hieno ja herkkä,

”tunnekin tutkiva, ei velivaloja vaadi hän täällä;

kyllä hän tuntevi tuon, kenen lempehen uskoa

eikä hän ystävätään epäuskoin kohtele konsaan.

Suuttua saattavi laps’, vihan taidon hän tuntevi kyllä,

mutta hän leppyvi myös toki ennen laskua päivän.

Onnekas aikapa tuo, jona ihmisen sielua vielä

ei elon myrkykäs kyy, mato pistävä pillata taida.

Tuotapa aikoa nyt sydänparkani kärsivä kaipaa,

kaihovi itsekseen, ihan itkien pyytävi joskus

laps-ajan lämpöä vaan sekä sen ihanaa ilon ilmaa

niinkuni kastettaan kedon kukkanen kuivuva kaipaa,

että se tuoksuta taas sulosorjana, nuorena voisi.

Onkohan oikkua tuo iki-Luojan ja taivahan Taaton,

että hän armossaan inehmoisien langeta antaa,

syöksevi syksynsään ylen ilkeän, irnuvan helmaan,

antavi tuntea tääll’ elon talvea, tuiskua tuulten,

ottavi lapsiltaan kevät-aikojen riemun ja hurman?

Miksikä ihminen ei ajan aaltojen viedessä purtta

säilytä sielussaan elon alkavan sointua selvää? –

Tuotapa tuskissaan sydän syntinen, särkynyt miettii.

Vastaus viipyvi vaan. – Elonpulmia arvasi kenpä?

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.