Lapsen virsi (Poppius)
| Lapsen virsi. (Oskyld. Ingent. v. 1821.) Kirjoittanut Abraham Poppius |
- ”Marjass’ on maammonen,
- Puolassa piikanen,
- Isonen sodassa synkeässä;
- Mikko on metsässä,
- Möröltä miekalla
- Selkäluita lussomassa.
- Min’ olen orpona,
- Poloinen poikanen,
- Jumala kanssani kumppanina.”
- ”Laulan lauluja,
- Soitan soittoja,
- Heiluissani heijussani.
- Soi sinä, soittoni,
- Kumaja, kantele,
- Kaikoita kolkkous kartanolta!
- Pihall’ on pimeä,
- Tukala tuvassa,
- Kaikki on outona, äänetöinnä.”
- ”Kun on ikävä,
- Tukala tuvassa,
- Vieras voima vastuksena;
- Miksi et mielisty,
- Sieluni, soitossa,
- Miks et kalka kantelella?”
- Näin lauloi lapsonen,
- Poikanen pienoinen,
- Tontun tullessa, tiuskatessa:
- ”Murran mullaksi,
- Maaksi maammosi,
- Siskosi koviksi kiviksi,
- Ilmaksi isäsi,
- Vesiksi veljesi,
- Hajoittelen harmissani;
- Sinut tuleksi
- Panen, poikanen,
- Kätken kiskohon kovan kiven.”
- ”Ä’äks olet äitille,
- Vihaksi veljelle,
- Itkuksi isälle ikuiseksi;
- Orjana orjalla,
- Kaikilla kauppana,
- Säilyt siskosi sisällä.
- Ilma se iskisi
- Tulta turkkaista,
- Kirkot polttaisi poroksi.”
- ”Vesi vihassa
- Aina ajavi,
- Tulta tukehuttaaksensa.
- Yltä ympäri
- Peltoja, pilviä,
- Ilmoja, meriä, mantereita,
- Maita murtavi
- Paasia purkavi,
- Hiekaksi hiertävi hyvätkin.”
- ”Kipuna kytevi
- Sannan suonissa;
- Sinne ei sovi virran vihat.
- Piissä, poikanen,
- Pitäite piilossa,
- Siks kun puran pakkulani.
- Syöt sitten siskosi.
- Voitat veikkosi,
- Itketät äitiäs, isääsi.”
- Näin tonttu turkkainen
- Pettäisi pienoista,
- Veijaroisi veivihinsä.
- Jolla on Jumala
- Virtenä, veisuna,
- Siihen et pysty, sä pahennos!
- Lapsi se laulavi,
- Mielonen mehivi,
- Virsi se voittavi petokset.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.