Lapsen maailma

Lapsen maailma Kirjoittanut Katri Vala

I. KÄDET

Kädet ovat oivat toverit

ja kaikki sormet.

Ne kumartaa ja vilkuttaa

jos tahtoo niin.

Käsillä voi tarttua kiinni,

voi heittää,

voi kaikkea koskettaa:

isän silmää ja äidin nenää.

Onnellinen olla voi,

kun on kädet.

Ja milloin on surullinen –

sellaista sattuu:

on nälkä, on yksin

tai märkä –

niin sormet lohduttaa.

Ne voi työntää suuhun

ja kaiken unohtaa.

II. LEIKKI

Tämä miekkonen ei siedä

mitään hiljaa seisovaa.

Kaikki pyörimään, heilumaan!

Huii! Noin sinkoo kalikat.

Jalat aplodeeraa,

sillä käsillä on työtä kyllin:

laiska maailma täytyy panna liikkeeseen.

Rakentaako joku?

Se hajoitetaan.

Ei palikkaa palikan päälle.

Kuin nuijat heiluu palleroiset kädet.

Romahdusten räiskinässä

kiekaisee huima kumousmies

kuin nuori, iloinen kukko.

III. KESÄÄ

Onko ihmeellistä?

Heleä pieni oksa

aivan on edessäs.

Oi oi oi somia lehtiä sen!

Pyrähtää kasvojen luona

jokin hohtavan valkoinen.

Perhonen, perhonen!

Silmiäs kukiksi luulee,

sini – sinikukkasiks.

Kissa kellarin katolla

on viisasta olevinaan.

Linnut nauravat puussa,

sinua naurattaa

hassu hassu kissa.

Lailaa lauletaan

koko maailman laulu,

keinutaan, keinutaan

ruohonkorren tahtiin.

Lähde: Vala, Katri 1942: Pesäpuu palaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.