Lapsen maailma

Kirjoittanut Katri Vala


I. KÄDET

muokkaa
Kädet ovat oivat toverit
ja kaikki sormet.
Ne kumartaa ja vilkuttaa
jos tahtoo niin.
Käsillä voi tarttua kiinni,
voi heittää,
voi kaikkea koskettaa:
isän silmää ja äidin nenää.
Onnellinen olla voi,
kun on kädet.
Ja milloin on surullinen –
sellaista sattuu:
on nälkä, on yksin
tai märkä –
niin sormet lohduttaa.
Ne voi työntää suuhun
ja kaiken unohtaa.

II. LEIKKI

muokkaa
Tämä miekkonen ei siedä
mitään hiljaa seisovaa.
Kaikki pyörimään, heilumaan!
Huii! Noin sinkoo kalikat.
Jalat aplodeeraa,
sillä käsillä on työtä kyllin:
laiska maailma täytyy panna liikkeeseen.
Rakentaako joku?
Se hajoitetaan.
Ei palikkaa palikan päälle.
Kuin nuijat heiluu palleroiset kädet.
Romahdusten räiskinässä
kiekaisee huima kumousmies
kuin nuori, iloinen kukko.

III. KESÄÄ

muokkaa
Onko ihmeellistä?
Heleä pieni oksa
aivan on edessäs.
Oi oi oi somia lehtiä sen!
Pyrähtää kasvojen luona
jokin hohtavan valkoinen.
Perhonen, perhonen!
Silmiäs kukiksi luulee,
sini – sinikukkasiks.
Kissa kellarin katolla
on viisasta olevinaan.
Linnut nauravat puussa,
sinua naurattaa
hassu hassu kissa.
Lailaa lauletaan
koko maailman laulu,
keinutaan, keinutaan
ruohonkorren tahtiin.


Lähde: Vala, Katri 1942: Pesäpuu palaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.