Lamppu
| Lamppu. Kirjoittanut Simeon Hirvonen |
- Mi esine mun pöydälläni
- Noin valoansa levittää?
- Ja iloisasti edestäni
- Pois pimeyden hävittää?
- Se lamppuni on loistava
- Ku levittääpi valoa.
- Se ompi öljyn kirkas valo
- Ja voima varsin mahtava,
- Kun taivahalla pohjanpalo
- Tuo tulen säihky hehkuva,
- Mi tässä loistaa hiljalleen
- Ja valon tuopi huoneesen.
- Vaan lamppuja on useampi
- Ja erilaista öljy on.
- Yks lamppu ompi loistavampi,
- Vaan toinen tumma, valoton.
- Tää eellinen on harvalla,
- Mut tumma tuo on monella.
- Se lamppu kirkas loistavainen
- On, joss’on Hengen öljyä,
- Van tumma taas on lamppu toinen,
- Mi täys on ihrais-älyä.
- Ei valaise se sydäntä,
- Ei toivoakaan virkistä.
- Me, Suomalaiset ottakaamme
- Nyt lamppu, joka valaisee
- Ja jonka eestä isänmaamme
- Pois synkät pilvet pakenee.
- On hengen miekka, rakkaus
- Tää lamppu sekä valistus.
- Sä Herran Henki, valon Henki,
- Ol’ aina meillä öljynä.
- Sun voimallasi valoisempi
- On lamppu muuten himmeä.
- Sä meille loista voimalla,
- On lamppu meidän kansalla!
- Kun tämä lamppu valon tuopi
- Ja kansallemme loistavi,
- Se tosi-valon vasta luopi
- Ja maalle onnen antavi.
- Se kansa ain’on puuttuva,
- Mi kaipaa Hengen valoa.
- Siis valo, jota puolustamme,
- Ja jonka työtä tehkäämme,
- On turha, jos me puolestamme
- Pois Herran Hengen hylkäämme.
- Ah, anna valo oikea,
- Suo kansan siinä kulkea!
Lähde: Hämäläinen 29.3.1877.