Lakkolaisille
(Sävel: Integer vitae)
Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


On ”seisahduskin” kallis lahja herran,
Ken oikein taitais senkin käyttää kerran.
Sun seisahtaissa sorron portit aukee
        Ja korva raukee.
Siis seisahdu ja tartu kansan kalpaan;
Aikaahan väsyit orjan leipään halpaan.
Tuon saattovoiman tieltä esteet poista,
        Suo päivän loistaa!
On okaat tiellä, terävä on pilkka:
Sun toimes pyhä heill’ on paljas ilka.
Kun itkee milloin lapsi, vaimo hellä:
        He voi veikistellä.
Viel’ ilkasilmin isät tyrmään syöstään,
Ne surmaan syösten, – joiden heidän työstään
Elonsa saada täytyis vaikka halvan –
        Alle sorronkalvan.
Siis täyttä totta veikot rukoilkaatte,
Jos vaan te siitä luovaa voimaa saatte.
Voitoksi lasten koituu maailma uusi,
        Teille – lautaa kuusi.


Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.