Laki taajaväkisten maalaisyhdyskuntain järjestämisestä eräissä tapauksissa 15 päivänä kesäkuuta 1898 annetun asetuksen muuttamisesta
Suomen asetuskokoelma 27.3.1919/49.
Muuttamalla taajaväkisten maalaisyhdyskuntain järjestämisestä eräissä tapauksissa 15 päivänä kesäkuuta 1898 annetun asetuksen 5 ja 9 §:ää, säädetään täten Eduskunnan päätöksen mukaisesti, että mainitut pykälät ovat kuuluvat seuraavasti:
Mitä tulee sellaisen asian käsittelyyn, joka 4 §:ssä mainitaan, olkoon noudatettava:
1) että asia, ennenkuin sitä kunnanvaltuustossa lopullisesti käsitellään, on tarpeenmukaisesti alustettu, jota varten on tehtävä: a) alueesta asemapiirrokset, joista näkyy, mitenkä siihen on rakennettu, ynnä sen rajat; b) rakennussuunnitelman ehdotus, jos rakennusjärjestys on annettava; ja c) täydelliset ehdotukset muista kohdista;
2) että rakennussuunnitelman ehdotusta laadittaessa vaarinotetaan, että olevat olot mikäli mahdollista jätetään entiselleen ja että ryhdytään ainoastaan sellaisiin muutoksiin, jotka ovat välttämättömän tarpeelliset tulenvaaran ja terveysoloja uhkaavien vaarain estämiseksi ja jotka vähitellen ja ilman suurempia vaikeuksia ja mainittavampia pakkolunastuskustannuksia voidaan toimeenpanna;
3) että yhdyskunnalle määrättävien ohjeitten ehdotukset ovat sopusoinnussa maan kaupungeille ja kauppaloille vahvistettujen poliisi-, rakennus-, palo-, terveydenhoito- ja satamajärjestysten yleisten perusteiden kanssa, mutta kuitenkin sovitetaan itsekunkin paikkakunnan tarpeiden ja siellä vallitsevain olosuhteiden mukaan; sekä
4) että niihin ehdotuksiin myöskin pannaan määräyksiä sekä siitä, miten kunnallishallituksen on saatettava mainitut ohjeet täytäntöön ja miten niiden noudattamista on valvottava, mikäli se ei ole paikkakunnan kruununpalvelijain tahi jonkun muun valtionvirkamiehen asia, että myöskin siitä, onko ja miten laajalta yhdyskunnalle itselleen myönnettävä valta valitsemainsa valtuutettujen kautta käsiteltäväksi ja päätettäväksi ottaa yksinomaan sitä yhdyskuntaa koskevia asioita.
Jos yhdyskunnalle on myönnetty valta valitsemainsa valtuutettujen kautta itse ottaa käsiteltäviksi asioita, jotka sitä koskevat, olkoon siitä, mikä oikeus sillä on taksoittaa jäseniltänsä maksuja sellaisten menojen suorittamiseksi, joita sen tarpeisiin kysytään, kuin myös antaa ohjesääntöjä yhdyskunnan hallinnosta, voimassa mitä soveltuvilta kohdin maalaiskunnasta säädetään, ja olkoon sillä myös oikeus valita lautakuntia, hallituskuntia, ja henkilöitä toimeenpanemaan yhdyskunnan päätöksiä tahi hoitamaan sen hallintoa.
Valtuuston asettamisesta ja sen kokouksista olkoon soveltuvilta kohdin noudatettavana mitä maalaiskuntain valtuustosta ja sen valitsemisesta säädetään, kuitenkin niin, että valtuusto älköön määrätkö yhdyskunnan jäseniltä kannettavaksi, sen lisäksi mitä he kunnan yhteisiin menoihin suorittavat, tuloveroa, mikäli yhdyskunnalla sen kantamiseen on oikeus, enempää kuin kaksi prosenttia maksuvelvollisten verotettavista tuloista viimeisen taksoituksen mukaan.
Jos yhdyskunnalle tätä ennen on myönnetty valta itse ottaa kuntakokouksessa esille asioita, jotka sitä koskevat, tulevat sellaiset asiat sen jälkeen yhdyskunnan valtuuston käsiteltäviksi; ja noudatettakoon tämän valtuuston ensi kertaa valitsemiseen nähden, mitä maalaiskuntain valtuuston valitsemisesta on säädetty.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 27 päivänä maaliskuuta 1919.
Katso myös muokkaa
- Tämän lain kumosi laki taajaväkisistä maalaisyhdyskunnista, joka tuli voimaan vuoden 1932 alussa.