Laivamatkalla.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen


Tules, lapsi, katsomaan
Mikä näkö täällä,
Säkenet kun hulmuaa
Illan pimeällä.
Ilma on jo tyyntynyt
Sadekin jo herkes,
Järvi on kuin peili nyt,
Tuuli ohi kerkes.
Katsohan kuink’ innoissaan
Kipenet nyt kiitää
Torven suusta tullessaan,
Laivamme kun liitää.
Siinä, siin’ on elämää!
Kukin siinä koittaa
Toisens’ eelle ehättää,
Heikompansa voittaa.
Tuossa kaksi yhdessä
Läksi lentoteille!
– Siin’ on kaksi ystävää –
Jo tul’ ero heille”.
Etkös tahtois olla tuo,
Joka suurna loistaa?
– ”Pahoiltahan näyttää nuo,
Eivät kärsi toistaan!”
”Tuossa eräs sammui, kas!
Kesken aikojansa!”
– Ehk’ ol’ liian innokas,
Tuhlas voimiansa.
”Muuan tuolla tanssien
Muiden edell’ entää!
Jopa sortui sivullen,
Toiset eemmäs lentää!”
”Mit’ on, isä, sanohan,
Jotka noin nyt loistaa?”
– Ne on tuhkaa, hiiltä vaan –
Aatteles nyt moista!
”Minne, minne kaikki nuo
Yhä kiiruhtavat?
Kauas kestää leikki tuo,
Missä lopun saavat?”
Aikansa kun loistellen
Yössä harhailevat,
Tuohon tyyneen järvehen
Kaikki sammuilevat.

Juhani H. [P. J. Hannikainen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.