Laiva kiitää ilmojen merta, alhaalla näkyy vihdoin leikkitaloja
Laiva kiitää ilmojen merta, alhaalla näkyy vihdoin leikkitaloja. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Mutta yhä kauemmaksi
- laiva ilmain merta ajaa,
- eikä etehen sen saavu
- missään rantaa eikä rajaa.
- Näin jo vauhti vinha tuota
- vienyt tuntia on monta,
- kaikk’ on yhtä aukeata,
- rajatonta, rannatonta.
- Alahalla ainoastaan
- näkyy hiukan maata, merta,
- sinne kun vain katsoo, melkein
- huimaa päätä joka kerta.
- Näin kun matkattu on kauan,
- maasta vihdoin hohtaa valot,
- näyttää niinkuin siellä oisi
- pienet pienet leikkitalot.
- Tuumii kissa: »Varmahankin
- tässä alas lasketahan.»
- Leikkikaupunkia kaikki
- tahtoo mennä katsomahan.
- Mutta mikäli nyt laiva
- laskeutuu vaan alemmaksi,
- sikäli se kaupunki jo
- kasvaa yhä suuremmaksi.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.